Baby it is SFO

Yksi reissun tuhannesta kaupungista. No ei nyt aivan. Mutta kyllä näitä kaupunkeja on tässä tullut nähtyä ja kierreltyä. 6 yötä Friscossa siis (tässä vaiheessa oikeestaan vasta 5), mutta aamusta taas hypätään siiville ja lennellään itärannikolle, NEW YORKIIN!!! 
  
Takaisin olennaiseen. San Francisco yhtä ylämäkeä, tuulta ja tuiskua, kylmää ja aurinkoa, maanjäristys- ja tsunamivaaravyöhykettä, merileijonia, delfiinejä, vankilasaarta, turismia, aasialaisia, kylmiä öitä, pulsuja, kapeita kujia, puistoja, shoppailua, elokuvia, noloa joukkoliikennettä, punaista siltaa, naurua, tyhmiä ja isokokoisia amerikkalaisia, outo hostelli ja pari suomalaista soppaan sekaan. Kuulostaa monipuoliselta? Ja sitä tää on ollu. 

Ekana turistipäivänä suunnaksi Fisherman's Wharf, mentiin tsekkaamaan laitureilla köllötteleviä merileijonia. Ja kyllä ne sitten totta vie oli hupaisaa kateltavaa. Ei niinkään kuunneltavaa, mutta hauskoja laiskoja luontokappaleita. :D 

Samaan sessioon päätettiin mennä vierailulle Alcatraziin! Oho. Melkonen aktiivisuuspiikki iski. Reissu Alcatraziin oli kyllä mun mielestä jokasen pennin ja dollarin arvonen. Voiko mikään olla mielenkiintosempaa kun vankila? No ei oikeestaan, näin ku historiallisesti miettii. Parasta oli ehkä lukea niistä vangeista, ja niiden paoista ja pakoyrityksistä. Niistä oli oikeesti selitetty ihan kunnolla. Sekä myös niistä ex-vangeista, jotka ovat vielä elossa ja tallaavat samoja katuja kuin me ei-vangit. Kiitos tästä kuuluu Arskalle! 

 Melkosen aktiivinen oli tuo ensimmäinen päivä, huhhuh hyvä me. Seuraava turistipäivä suuntasikin sitten Golden Gate Parkiin. Taas kävelyä ja ylämäkiä. Reidet kiittää. Ei ollu se retki oikeen onnistunu, tai no oli nättiä en sitä sano. Mutta kokoajan tää Amerikka vaan todistaa ittensä erikoisesti ympäristöksi. Puistoihin olis ollut ihan kiva päästä vierailemaan, niitä kun oli siinä nenän edessä, MUTTA KUKA ON keksinyt laittaa puistohin jonku sisäänpääsymaksun? Mää vaan kysyn...joku mies? 

Juu kaksi ekaa turistipäivää kun olivat niin aktiivisia ja rankkoja piti jotenkin päästä nollaamaan tilanne ja kävelykilometrit. Alkuperänen suunnitelma (Golden Gate Bridge) vaihtui nolon joukkoliikenteen kiroamisen jälkeen leffapäiväksi! Ihan huippua. Vartissa oli loppupäivän sessiot selvillä, Scary Movie 5 ja Silver Linings Playbook. Hyviä oli leffat ja kyllä yhtä hymyä oli mun naama ku teatterista hostellille käveli! Iiiih. 
   Viime elokuvateatterivisiitistä oli kuitenki jo hyvä tovi vierähtänyt niin oli ihan kiva päästä palauttamaan mieleen millasta se nyt olikaan. Ja mitä olisi elokuva ilman poppareita? Ei yhtään mitään. Jos olisin amerikkalainen niin miettisin näin: mitä olisi elokuva ilman poppareihin saatavaa lisäsuolaa ja ekstravoita/sen makua? Ei yhtään mitään... Ja lisäksi en ymmärrä tätä elokuvakulttuuria. KUKA, toistan KUKA vetää jotain pizzaa elokuvis? Tai mozzarellatikkuja? Nachoja? Ranskalaisia? ÄÄÄÄÄÄ. Saman huomas sielä lätkäpelissä Losissa, syöminen on se pääjuttu. Nää ihmiset varmaa iha tosissaan maksaa leffa- ja peliliput että pääsee sen 1500kalorin nacholautasen ääreen. HUH. 

Päivän levättyämme otettiin jalat alle ja lähettiin tölläämään sitä kuuluisaa maamerkkiä. Sitä siltaa nimittäin. Silta itessään on joku 1,7 mailia pitkä (joku viisas kertois ton myös kilometreinä, kun mä en tiedä??) ja päätettiin ylittä silta myöskin, koska pitihän se nyt kokea. Paras fiilis oli siinä kävellessä se, kun sillalta katseli alas niin näkyi delfiinejä ja merileijonia sielä loikkimas ja leikkimäs. Aivan loistavan näköstä! Tulomatkalla ei enää kiinnostanu ympärille vahdata sen kummemmin. Äkkiä pois vaan, olihan kilometrejä mittaris siinä vaihees varmaan jo ainakin 543. No ei siinä, ei muutaku kohti sydänkohtausta ja ylämäkeä kiipeämään. Suosittelen kaikille SF:ään menijöille, että sieltä sillalta päin ku tulee nii menkää ehdottomasti Hyde Streetiä pitkin. Jos siis haluaa nähdä pikakelauksena elämän vilistävän silmissä. Muuten annan pelkkää plussaa San Franciscolle, nää kuvat täs postaukses puhukoot puolestaan. 

Mä en enää oikee ymmärrä mihinkä tää aika menee! Talteen johonki? Vai mitä tää ny meinaa ku pian oon jo Suomessa. New Yorkissa ollaan taas muutama kilometri lähempänä Seinäjokea. Kaaksi viikkoa niin näemme! Hihii, seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti idästä. 

 Siihen asti soronnoo!

ps. tää biisi ei kuole koskaan...mistähä tääki mun mieleen yhtäkkiä ilmesty !?