Baby it is SFO

Yksi reissun tuhannesta kaupungista. No ei nyt aivan. Mutta kyllä näitä kaupunkeja on tässä tullut nähtyä ja kierreltyä. 6 yötä Friscossa siis (tässä vaiheessa oikeestaan vasta 5), mutta aamusta taas hypätään siiville ja lennellään itärannikolle, NEW YORKIIN!!! 
  
Takaisin olennaiseen. San Francisco yhtä ylämäkeä, tuulta ja tuiskua, kylmää ja aurinkoa, maanjäristys- ja tsunamivaaravyöhykettä, merileijonia, delfiinejä, vankilasaarta, turismia, aasialaisia, kylmiä öitä, pulsuja, kapeita kujia, puistoja, shoppailua, elokuvia, noloa joukkoliikennettä, punaista siltaa, naurua, tyhmiä ja isokokoisia amerikkalaisia, outo hostelli ja pari suomalaista soppaan sekaan. Kuulostaa monipuoliselta? Ja sitä tää on ollu. 

Ekana turistipäivänä suunnaksi Fisherman's Wharf, mentiin tsekkaamaan laitureilla köllötteleviä merileijonia. Ja kyllä ne sitten totta vie oli hupaisaa kateltavaa. Ei niinkään kuunneltavaa, mutta hauskoja laiskoja luontokappaleita. :D 

Samaan sessioon päätettiin mennä vierailulle Alcatraziin! Oho. Melkonen aktiivisuuspiikki iski. Reissu Alcatraziin oli kyllä mun mielestä jokasen pennin ja dollarin arvonen. Voiko mikään olla mielenkiintosempaa kun vankila? No ei oikeestaan, näin ku historiallisesti miettii. Parasta oli ehkä lukea niistä vangeista, ja niiden paoista ja pakoyrityksistä. Niistä oli oikeesti selitetty ihan kunnolla. Sekä myös niistä ex-vangeista, jotka ovat vielä elossa ja tallaavat samoja katuja kuin me ei-vangit. Kiitos tästä kuuluu Arskalle! 

 Melkosen aktiivinen oli tuo ensimmäinen päivä, huhhuh hyvä me. Seuraava turistipäivä suuntasikin sitten Golden Gate Parkiin. Taas kävelyä ja ylämäkiä. Reidet kiittää. Ei ollu se retki oikeen onnistunu, tai no oli nättiä en sitä sano. Mutta kokoajan tää Amerikka vaan todistaa ittensä erikoisesti ympäristöksi. Puistoihin olis ollut ihan kiva päästä vierailemaan, niitä kun oli siinä nenän edessä, MUTTA KUKA ON keksinyt laittaa puistohin jonku sisäänpääsymaksun? Mää vaan kysyn...joku mies? 

Juu kaksi ekaa turistipäivää kun olivat niin aktiivisia ja rankkoja piti jotenkin päästä nollaamaan tilanne ja kävelykilometrit. Alkuperänen suunnitelma (Golden Gate Bridge) vaihtui nolon joukkoliikenteen kiroamisen jälkeen leffapäiväksi! Ihan huippua. Vartissa oli loppupäivän sessiot selvillä, Scary Movie 5 ja Silver Linings Playbook. Hyviä oli leffat ja kyllä yhtä hymyä oli mun naama ku teatterista hostellille käveli! Iiiih. 
   Viime elokuvateatterivisiitistä oli kuitenki jo hyvä tovi vierähtänyt niin oli ihan kiva päästä palauttamaan mieleen millasta se nyt olikaan. Ja mitä olisi elokuva ilman poppareita? Ei yhtään mitään. Jos olisin amerikkalainen niin miettisin näin: mitä olisi elokuva ilman poppareihin saatavaa lisäsuolaa ja ekstravoita/sen makua? Ei yhtään mitään... Ja lisäksi en ymmärrä tätä elokuvakulttuuria. KUKA, toistan KUKA vetää jotain pizzaa elokuvis? Tai mozzarellatikkuja? Nachoja? Ranskalaisia? ÄÄÄÄÄÄ. Saman huomas sielä lätkäpelissä Losissa, syöminen on se pääjuttu. Nää ihmiset varmaa iha tosissaan maksaa leffa- ja peliliput että pääsee sen 1500kalorin nacholautasen ääreen. HUH. 

Päivän levättyämme otettiin jalat alle ja lähettiin tölläämään sitä kuuluisaa maamerkkiä. Sitä siltaa nimittäin. Silta itessään on joku 1,7 mailia pitkä (joku viisas kertois ton myös kilometreinä, kun mä en tiedä??) ja päätettiin ylittä silta myöskin, koska pitihän se nyt kokea. Paras fiilis oli siinä kävellessä se, kun sillalta katseli alas niin näkyi delfiinejä ja merileijonia sielä loikkimas ja leikkimäs. Aivan loistavan näköstä! Tulomatkalla ei enää kiinnostanu ympärille vahdata sen kummemmin. Äkkiä pois vaan, olihan kilometrejä mittaris siinä vaihees varmaan jo ainakin 543. No ei siinä, ei muutaku kohti sydänkohtausta ja ylämäkeä kiipeämään. Suosittelen kaikille SF:ään menijöille, että sieltä sillalta päin ku tulee nii menkää ehdottomasti Hyde Streetiä pitkin. Jos siis haluaa nähdä pikakelauksena elämän vilistävän silmissä. Muuten annan pelkkää plussaa San Franciscolle, nää kuvat täs postaukses puhukoot puolestaan. 

Mä en enää oikee ymmärrä mihinkä tää aika menee! Talteen johonki? Vai mitä tää ny meinaa ku pian oon jo Suomessa. New Yorkissa ollaan taas muutama kilometri lähempänä Seinäjokea. Kaaksi viikkoa niin näemme! Hihii, seuraavan kerran kuulette minusta todennäköisesti idästä. 

 Siihen asti soronnoo!

ps. tää biisi ei kuole koskaan...mistähä tääki mun mieleen yhtäkkiä ilmesty !?

Seattle, WA

Seattle. Tähän astisen reissun KYLMIN kohde. Puoli vuotta sortseissa ja muissa pikkuhepeneissä kuljettuani oli aika ottaa järeämmät varusteet käyttöön. Seattleen saapuessani olin erittäin onnellinen Losin pipohankinnasta. Kiitos lätkä! +40 asteen lämmöt vaihtui siihen reiluun 10 asteeseen. Hyrr...

Seattlehan osottautu heti ekojen hetkien jälkeen oikein mainioksi paikaksi henkailla muutama päivä. Hostelli oli oikea napakymppi ja saimme aikaiseksi oikeen kokatakin murua rinnan alle. Roskaruokabanaanivesileipä-kuurin jälkeen oli oikein antoisaa saada tuoreita vihanneksia ja lihaa lautaselle! Suomiruokaa vesi kielellä odottaen. Starbucksin kotikaupungissa kun oltiin, sitä kahvia sitten kuluikin ihan kunnolla. Tän reissun huippuhetkiä on aina hakea se "aamu"kahvi ihan kahvilasta ja hörppiä sitä kaupunkia tuijotellen. Ei Suomessa oo aikaa moiseen.

Koska kävimme lähellä hypotermiaa ja muita kylmyyden aiheuttamia tuotoksia oli tarkotus löytää jotain lämmintä päälle. Edelleen se yksi takki tuola takaraivos mulle paasaa että HAE MUT! Okei, olihan mulla pipo jo entuudestaan, mutta tunnetusti yksi ei riitä. ANTEEKSI ÄITI! Seattles oloaikana ostin kaksi lisää. Paras ostos oli ehkä tää karvalakki millasta oon muutaman talven jo metsästänyt tuolta Suomenmaalta.

Meillä molemmilla ei oikeestaan Seattlesta ollu mitään sen suurempaa käsitystä, tai no Space Needle ja Greyn Anatomia. Tarviiko sitä kaikkea aina kaupungista tietääkään etukäteen? Näillä tiedoilla mentiin ja Seattlesta oppi sitten päivien aikana.  

Heti ekana Seattle-päivänä päästiin ihan tositoimiin, mitä tulee tähän Dr. Grey asiaan. Laurin hoidellessa terveydentilaansa uuteen uskoon mä yritin epätoivoisesti voittaa McDreamyn huomiota itselleni. Iskin silmää ja nauroin äänekkäästi. Buahaha niin vissiin. Se niistä päiväunista. Derekistä en nähny vilaustakaan, siitä johtu sitten huonosti nukutut yöt ja verestävät silmät. 

Dr. Grey kokemuksen jälkeen olikin sitten seuraavana vuorossa se juttu mikä tiedettiin. Space Needle. Matkanjohtajan palattua tiedustelureissultaan päätettiin se sitten kuitenkin skipata, koska täällähän nää ei mitään discounteja backpackerseille jakele, ja SN:n huipulta näkymistä olis saanu pulittaa 20 dollaria. Ei kiitti. Suunnattiin siis kaupungin korkeimpaan rakennukseen (tiedustelureissun lopputuloksena sieltä vielä paremmat näkymät + halvempi hinta). Ekaksi pysähdys Starbucksin rakastajina ja kahvinhimoisina kerroksessa 40 ja nautittiin lämpimät juomat. Matka jatkui aina vaan taivasta kohden ja lopulta löysimme itsemme kerroksesta 73 Seattlen avautuessa kaikessa komeudessaan meidän silmien eteen. VAU! En oo ikinä ollu noin korkealla ja olihan se aivan älysiistiiii. Space Needlellä käytiin vaan sen juurella pelleilemässä. Niin kuin tapoihin kuuluu. Koskaan osaa olla normaalisti... 

 Aika Seattlessa kului nopeasti ja koska aikaa oli nyt rajallinen määrä joutui luopumaan ajatuksesta vierailla Kanadan puolella Vancouverissa. Ens kerralla sitten, ketä on mukana?? Seattle kaikessa mukavuudessaan on kyllä yksi suosikkikaupungeista. Vielä hienompi se olis varmasti sillon kun kevät on pidemmällä ja joka paikka on vihreänä. Seattle in my heart ja sillee. Kamat lähti sitte taas kantoon kohti lentokenttää ja suunnaksi California uusiksi, tällä kertaa San Franciscon merkeissä! :) 

 En millää meinannu päästä tonne XDD

 Pääsinpäs ;D

Sitten siis San Franciscoon !! 

City of Angels

Los Angeles, California. Jahuu! Losiin saavuttaessa meillä oli siis neljä päivää aikaa kiertää paikat ja turisteilla niin paljon, että varmaan riittää. Ekana päivänä oli vaan megaväsy (taas), koska en nukkunut lentoa edeltävänä yönä minuuttiakaan, koska meidän kyyti tuli 4am lentokentälle. Koneessa sitte oon sammunu samantien ja hetkiä loppumatkasta sain todistaa vuosisadan rakkaustarinaa. Siirappia hyihyi.

No mutta sitten itse Losiin. Eka päivä siis meni nälkäisenä ja väsyneenä. Lähettiin sitten hostellilta etsimään ruokapaikkaa ja katsomaan mitä ympäristöstä löytyy. Oltiin siis kaupungin Koreatownissa. How lovely. Samalla aloitettiin valmistella seuraavaa päivää HOLLYWOODISSA.
Koitti tiistai ja Hollywood. Meillä oli kyllä hyvä hostelli, se oli 15 minuutin bussimatkan päästä sekä Hollysta, että LA Downtownista. Jeejee. Otettiin siis bussi Hollywoodiin ja heti bussista ulos päästyämme meille kaupattiin kiertoajelua ympäri sitä kylää. No aluksi vähän epäluulosina siinä kuunneltiin, että mikä nyt teki tän miehen mainostamasta yrityksestä kaikista parhaimman. No oltiin vissiin niin negatiivisen näköisiä tai jotain, niin tää mies pudotti satasella sen meidän kiertoajelun hintaa. Saatiin se siis ylihalvalla ja eikun auton kyytille vaan! 

 Ilosina kiertoajelulla XD

Okei, toi kiertoajelu oli melkonen virhe. Tai no, olis varmaan ottanu kupoliin vielä enemmän jos olis maksanu siitä sen satasen liikaa. Meille siis luvattiin mahtavat näkymät DownTowniin Hollywood-kyltti just behind us. Ja pyh pyh. Kyltistä en saanu todistusaineistoa minkään valtakunnan välineistöllä, ei zoomaus riittäny. (kuva Laten huippukamerasta, haha) Ja sitten alkoi kiertoajelu näiden julkkisten kotien luona. Vähä meinas hävettää istua sielä auton kyydissä kun sillä meidän kuskilla oli mikrofoni ja se siihen karjui sitten kuka asu ja missäkin. Ei mua oikeesti niin paljoa kiinnostanu. Ja vielä piti jokasen talon porteillekin pysähtyä. Olihan ne talot ihan kivan näkösiä. Ainaki katoista päätellen. Ei niistä näkyny oikeestaan mitään, niin miksi sielä nyt kyyläillä. Yksikin nainen joka nähtiin, kun mentiin Michael Jacksonin kuolinpesälle, niin on istunut siinä samassa tien mutkassa siitä asti kun MJ kuoli........MIKSI? Aaa pää hajoo. 

Beverly Hillsissä oli mukava kierrellä, sielä ei tarvinnut tuntea myötähäpeää mikrofoniin karjuvasta kuskista, koska sielä ei mitään julkimoita asustellut. Talot oli vaan ihan älyttömän hienoja, ja kaikki oli niin tiptop. Enkä ihmettele, koska Beverly Hillsissä rapsahtaa sakkoa jos nurmikko meinaa kääntyä ruskean värin puolelle. Huvittavaa sinänsä. :D Niin meilläkin Kasperissa! Hehe.
Kiertoajelun jälkeen olikin sitten tähtimaratoonin aika. Lukuisia tähtiä ja vielä enemmän nimiä joista ollut ikinä kuullutkaan. Joskus 50-luvulla olleet varmaan koviakin tähtiä? Mutta löytyihän sieltä onneksi sitten vanhoja tuttujakin, ettei aivan vieraalla maalla tullut käveltyä. Parasta oli ehkä laittaa kädet yhteen itse Harry Potterin kanssa. Mätsäs aika hyvin etten sanois! Sonja ja muut lapset. Parasta! 

Seuraavana Losipäivänä mentiinkin vastakkaiseen suuntaan. Eli LA Downtowniin. Taas bussin kyytiin ja kohti bigcityä. Olihan sielä niitä korkeita rakennuksia, paljon liikennettä ja ihmisiä. Niinkun nyt osas melkein arvatakkin. Kierreltiin ympäriinsä ja otettiin kuvia, mutta oikeestaan ainut kunnon missio meillä (mulla) oli löytää Staples Center ja ostaa liput lätkämatsiin...huhuhuhuuu! Paikka löyty ja saatiin liput. Meinasin seota siinä vaiheessa :D Ja Lauria tais enemmän hävettää kun kiinnostaa koko ottelu. 

Mutta siis. 4.4.2013. Mun ENSIMMÄINEN NHL-ottelu. Los Angeles Kings - Minnesota Wild. Hostellilla hengailtiin alkupäivä ja lähettiin sitten hyvissä ajoin kohti illan peliareenaa. Mä olin ihan täpinöissäni ja kuinka siistiä päästä seuraamaan livenä lätkää! Viime kerrastahan nyt oli vierähtänyt aivan liikaa...

 Pelaajat lämmittelyssä

 

Ottelun jälkeen onnellisena fanipipo päässä :D

Se siis Enkelten kaupungista! Hienot neljä päivää käytettiin erittäin aktiivisesti! Seuraavaksi lähettiinkin bongaileen Seattleen Meredithiä ja Derekiä.. To be continued :)

Hawaii

ALOHA!

Hawaii. Oahu. Honolulu. Waikiki. Koordinaatit after Australia. Lähettiin Australiasta 24.3. illasta ja saavuttiin Honoluluun 24.3. aamusta. WHAT?! Siinä vaiheessa meinas olla pikkasen pää jumis. Puolisen vuotta elänyt niin, että oot Suomea ajassa edellä ja nyt yhtäkkiä ootkin ajassa jäljessä. Aivot työskentelemään vaan. 

Eka päivä oli vaan odottelua, että pääsee nukkumaan. Päivä alkoi erittäin hienosti Honolulussa ja meikkis oli kyllä kiukkunen kun ampiainen. Lähettiin sitten kiertämään paikallista seutua (parit kuvat sateisesta Waikiki Beachista) ja päädyttiin kauppaan. Ja sielä kyllä iski shokki. Kaikki on niin HALPAA. Tunsin itseni miljonääriksi. Australia on kyllä NIIIIN kallis. Miten sielä selviskään puoli vuotta? 

Nyt alkaa se osuus siis jossa kertoilen kaikki aktiviteetit mitä tuona Havaiji-viikkona harrastettiin. Eläintarhassa käynnin jälkeen ei oikeestaan mitään. Kahvit haettiin joka aamu samasta paikasta ja palloiltiin sitten vaan ympäriinsä. No tulihan se Waikiki myös tutuksi tän reissun viimesten hellekelien merkeissä. Meidän oli mm. tarkotus lähteä katsastamaan Pearl Harbour, mutta Fijiltä jäänyt laiskuusmode esti tämän tapahtumasta. Meidän hostelli oli muutenkin tosi huono mitä tuli näihin nähtävyyksiin ja turistitouhuihin, tyyppi respassa vaan tuumas, että kattokaa netistä... Huh.

No mutta eläintarha vierailu oli sentään hyvä. Näin möhköfantteja, sarvikuonoja, virtahepoja, kirahveja, seeproja jne ja piti myös mennä tutustumaan paikallisiin lehmiin ja vuohiin.

 Toi vuohi tykkäs mun paidasta...

 

Meno Havaijilla meni siis täysin lomailuksi ja laiskotteluksi. Mutta mikäs siinä auringon ja sateen helliessä vuorotellen. Fijiltä ehkä jäi sellanen pienen pieni laiskuusvaihe päälle joten pistetään sen piikkiin. Oma saamattomuushan ei tule kysymykseenkään. Ainahan voi palata takaisin! Mutta tykkäsin kovasti ja hyvät shoppailumahdollisuudet ainakin oli ;) Isommalla budjetilla siis seuraavaan kertaan. Ei reppureissaajana. Ehkä häämatka? Haha never... 

Viikko vierähti nopeasti ja seuraavaksi olikin matka Enkelten kaupunkiin, Los Angelesiin. Neljän päivän visiitti sinne ja sielä ei sitten laiskottelusta ollut enään tietoakaan. Laiskuus ja kaikki siihen viittaava jäi lentokoneeseen välillä Honolulu-LAX. 

Enkeleistä sitten seuraavassa postauksessa! Kuulollee!!

It was nice to meet you OZ

Tässä se nyt on. Ohi. Loppu. Finito. The End. Aikani Australiassa alkaa vedellä viimeisiään. Muutama tunti koneen lähtöön ja puolen vuorokauden matkustus kohti Honolulua pääsee alkamaan. Sekavin fiiliksin ollaan matkassa, paljon on apauttiarallaa puolessa vuodessa päässyt tapahtumaan ja nyt on aika vaihtaa maisemaa. 
  Australiasta tuli jollain tapaa koti. Täällä tähän kulttuuriin, tapoihin, hintatasoon, rahaan (eurot on iha monopoli-rahoja) on tottunut ja jokseenkin juurtunut, ettei osaa enää ajatella muuta. Täällä minä työskentelin, vietin yhden elämäni parhaimmista ajoista ja kasvoin ihmisenä. Tätä on vaikea laittaa tässä yhtäkkiä sanoiksi, joten antaa kuvien puhua puolestaan! 

 Sydney

 Perth

 Western Australia Tour

 Melbourne

 Coral Bay

 Great Barrier Reef

 Whitsundays

Fraser Island

Canberra

Surfers Paradise

Sydney / Mardi Gras

Tässä lyhykäisyydessään pistetty pakettiin mun Ausseissa viettämäni aika. Nyyh. Paljon on vielä nähtävää tällä mantereella! I'll be back! 

 Seuraavaksi alkaakin kotimatka muutaman pysähdyksen taktiikalla. Reissua on jäljellä vielä viitisen viikkoa, uskomatonta. Tästä ajasta tulen nauttimaan täysillä! 

KIITOS AUSTRALIA! En voi muuta sanoa kuin:

Matka jatkukoon, mulla on kotiintuomisina paljon muistoja ja kokemuksia. Tätä aikaa Australiassa en tule unohtamaan koskaan! 

To be continued...